Vuorovaikutuksella vaikutetaan aivojen toimintaan

Tässä kirjoituksessa kuvaan sitä, mitä tapahtuu aivoissa, kun vuorovaikutus on hyvää ja mitä silloin kun se ei ole toimivaa. Alaotsikon alla tulen kertomaan enemmän aivoihin vaikuttavista välittäjäaineista ja aivoalueista.

Kun aivot ovat "lukossa"

Mitä silloin tapahtuu? Usein kyllä huomaamme, kun emme saa yhteyttä toiseen ihmiseen tai henkilö puolustautuu voimakkaasti tai itse joudumme puolustusasemiin. Esim. ristiriitatilanteissa, kun myönteinen yhteys toiseen katkeaa ja yhteys ihmisen tiedostavaan aivo-osaan häviää, kenties putoamme itse kontaktista niin voidaan sanoa, että aivot menevät hetkellisesti ns. lukkoon.

Lapsen kokemuksista riippuu miten helposti menetämme häneen yhteyden. Aivot mukautuvat ja säilyttävät yhteyden helpommin, jos lapsi on kokenut hyvää huolenpitoa lapsuudessaan. Jos lapsella on luottamus pohjalla, suhde aikuiseen toimii kielloista ja rajoituksista huolimatta - aivot ikään kuin ovat avoinna ja joustavat.

Taas vaikeissa olosuhteissa kasvaneilla lasten saattaa olla vaikea hyväksyä rajoja ja myös läheisyyttä, kun heillä ei ole luottamusta hyvään suhteessa oloon, jolloin aivot herkästi ns. sulkeutuvat. Lapsi epäilee eikä luota aikuiseen ja oppiminenkin vaikeutuu, jolloin myös ns. hyvien välittäjäaineiden oksitosiinin, dopamiinin ja opioidin kulku estyy - aivot estyvät toimimasta täydellä kapasiteetilla.

Kun lapsi on "sulkeutuneessa aivotilassa" ns. vastustus moodissa, aikuisen on tärkeä tunnistaa käyttäytymisen takana olevia piilotettuja tunnetarpeita, yleensä hätää, joka saattaa esim. ilmentyä aggressiivisena käytöksenä, välinpitämättömyytenä, provosointina tms.

Luomalla lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri aikuisen on mahdollisuus saada vastustava lapsi tuntemaan turvallisuutta ja luottamusta niinkin paljon, että esim. lapsen kipeät tunteet voivat nousta esiin, jolloin aikuisen on mahdollisuus tarjota lohtua, tukea ja yleensä hyvää yhteyttä. Tällöin aivot ovat vastaanottavaiset. Samalla lapselle annetaan kokemus, että ahdistusta voidaan helpottaa. Aivojen mielihyväjärjestelmä käynnistyy, aivojen hälytystila laskee ja myös oppimiseen jää voimavaroja.

Herkästi luottamuksen menettävillä lapsilla ahdinkotilanne voi syntyä esim. luokkatilanteessa niin nopeasti, että aikuisen on mahdotonta sitä huomata saatikka ennakoida tilannetta. Pieniä vihjeitä varmasti on ollut näkyvissä mutta opettaja ei niitä välttämättä ole huomannut ja siksi ne monesti tulevat suurena yllätyksenä.

Tällaisessa tilanteessa lapsen helposti hälytystilaan menevä mantelitumake reagoi sadasosa sekunneissa, jolloin suojamuuri nousee ja käytös muuttuu. Ainoa mahdollisuus rauhoittaa lapsi, on korjata tilanne todella nopeasti herkällä ja ymmärtävällä suhtautumisella. Se ei ole helppoa, sillä usein nämä lapset ovat oppineet peittämään ja tukahduttamaan kaiken lohdun tarpeen ajatuksella "en tarvitse muita" ja he tekevät kaikkensa myös provosoidakseen aikuista.

Aikuisen lämpimällä kohtaamisella ja puolustusta vähentävällä  reagointitavalla voi lapsi yllättyä uudenlaisesta aikuisen lähestymistavasta ja puolustus saattaa vähetä. Lapsi saa korjaavan ja uudenlaisen kokemuksen yhdessäolosta. "Tuo on varmasti rankkaa", "anteeksi, etten ehtinyt huomioida avun tarvettasi aiemmin", "on tärkeää, että ymmärrät, että voimme auttaa sinua" jne.

Nopeasti "syttyvät" tilanteet ovat aikuisellekin yllättäviä ja hämmentäviä. Aikuinen saattaa itsekin joutua puolustusasemiin (kuten myös vanhempien kanssa työskentelyssä ks. https://www.erkkaope.fi/447523739/452020682. )

Lapsen käyttäytyessä epäkunnioittavasti saattaa aikuisen olla vaikeaa myötäelää lapsen kokemusta. Opettajan ja kasvattajan vastatunteet heräävät ja lapsen "huono käytös" herättää ärtymyksen ja empatiakyky häviää. Myös aikuisen aivot menevät "lukkoon", aivojen tunnejärjestelmä aktivoituu ja osa isosta aivokuoresta "kytkeytyy hetkellisesti pois päältä". Silloin aikuisen aivot eivät enää toimi huolta pitävinä ja yhteys lapseen katkeaa.

Aikuisen/opettajan on tärkeää tunnistaa oma tunnetilansa huolimatta torjunnan kokemuksesta. Nämä ovat kuitenkin niitä momentumia, jolloin lapsen saadessa välittävän ja ymmärtävän kohtaamisen, voidaan lapselle tarjota kokemus toisenlaisesta yhdessäolosta. Tällainen lapselle uudenlainen ja hämmentävä kokemus voi muuttaa koko suunnan lapsen ja aikuisen suhteessa.

Opettajan omalla taustalla, omalla kiintymystyylillä ja tietysti myös osaamisella on valtava vaikutus siihen, miten hän pystyy kohtaamaan epäkunnioittavaa ja aggressiivistakin käytöstä. Aikuinen, joka pystyy omalla rauhallisuudellaan ja ymmärtäväisyydellään kohtaamaan lapsen näissä todella epäkiitollisissa tilanteissa on mahdollisuus lisätä tuntuvasti lapsen turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa pysyvästikin lapsen tunnereaktioihin.

Opettajan ja kasvattajan on syytä rakentaa omaa tukiverkostoa erityisesti tilanteissa, joissa hän tietää kohtaavansa haastavia tilanteita omassa ryhmässä olevien lasten kanssa. Ymmärryksen ja hyväksynnän käyttö myös itseä kohtaan on välttämätöntä ja siksi apua ja tukea on hyvä pyytää pysyvissä kuormitustilanteissa.

Muistaa pitää, että vaikutamme aina lapsiin joko hyvin tai huonosti joko reagoimalla tai reagoimattomuudella. Vaikutamme aina.

Tässä miten pohtia omaa kiintymyssuhdetta:

https://www.vanhemmuudentuki.fi/opettajan-oma-kiintymyssuhde/

Seuraavaksi  Välittäjäaineet.

Välittäjäaineiden toiminta ja aivoalueet

Aivojen toiminta ja hermojärjestelmämme on niin monimutkainen kokonaisuus, etten pyrikään kuvaamaan kuin vain ne aivoalueen toiminnat, jotka ovat puhutelleet minua ja lisänneet ymmärrystäni aivojen toiminnasta ihmisten välisissä kohtaamisissa. Tässä yhteydessä itse käytän termiä neurobiologinen yhteys.

Neurotieteestä on saatu paljon tutkimusta pienten lasten aivojen toiminnasta ja sen vaikutuksesta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Nyt tiedämme, että lasten aivot kehittyvät eri lailla eri ympäristöissä. Epigeneettinen tutkimus on yksi kuumimmista aivotutkimuksen alueista tällä hetkellä. Aivotutkimuksessa pohditaan kuinka kokemus vaikuttaa DNA järjestelmäämme ja siellä olevien geenien toimintaan. Mitä aivoissamme tapahtuu ja mikä merkitys hoitavalla ympäristöllä on tähän. Mitä aivoissamme tapahtuu, kun joudumme puolustautumaan.

Välittäjäaineet

Tiedämme, että yleensä ihmissuhteissa kuten vanhemman ja lapsen välisessäkin suhteessa vapautuu tiettyjä välittäjäaineita. Esimerkiksi aineista oksitosiini on hormooni, joka lisää luottamusta, siteitä ja kiintymystä ja sitä vapautuu mm. kosketuksen välityksellä (ks. kirjoitus Kosketuksen merkitys  https://www.erkkaope.fi/447636196 ).  Niillä vanhemmilla, joilla oksitosiini hormoonia erittyy paljon limbiseen (tunnealue) järjestelmään, lapsen hoivaaminen tuottaa mielihyvää. Dopamiini on taas aine, joka aktivoituu, kun koemme mielihyvää ja nautintoa esimerkiksi leikkiessä. Opioidi taas lievittää kipua. Opioidin avulla emme tunne kipua esim. kovien fyysisten suoritusten aikana. Sitten taas Noradrenaliinia erittyy huonossa hoivassa ja se edesauttaa taas myöhemminkin puolustusjärjestelmän aktivoitumista hyvinkin herkästi.

Näiden tyypillisten välittäjäaineiden lisäksi on muitakin aineita, jotka vaikuttavat ihmisen käytökseen ja yksi sellainen on Vasopressiini. Vasopressiiini on tärkeämpää miehille ja oksitosiini taas naisille. Vasoprsessiinistä tiedetään vähän mutta tutkijat uskovat, että siinä missä oksitosiini saa tytöt hakemaan kontakteja, vasopressiini saa pojat kilpailemaan ja puolustamaan reviiriään (Baylin & Hughes 2012).

Pikkulapsen aivojen kehitys on valtaisaa. Aivojen koko moninkertaistuu ensimmäisinä vuosina. Lapsi oppii kävelemään ja kommunikoimaan kahden ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmässä vaiheessa ihmisen kehityksessä näin nopeaa kasvua ei enää tapahdu. Tämän tiedon varassa on helppo ymmärtää miten olennaista hyvä vuorovaikutussuhde ensimmäisinä vuosina on.

Lasten aivot ovat siis vastaanottamaisillaan ennen 2 ikävuotta ja esimerkiksi tänä aika koettu krooninen stressi tukahduttaa aivojen kehitystä jopa pysyvästi, kun taas lämmin hoiva lisää hyviä yhteyksiä ja välittäjäaineita aivojen osa-alueiden välillä.

Aivojen osa-alueet

Aivojen osat kehittyvät vähitellen alkeellisimmista osista kuten aivorungosta kehittyneempiin osiin eli isoon aivokuoreen ja etuotsalohkon keskiosiin. Väliin jää limbinen järjestelmä eli tunneaivot. Tällä alueella sijaitsee myös mantelitumake, joka on keskeinen alue, kun puhumme esim. puolustautuvan lapsen tai vanhemman reaktioista.

Aivot ovat jakautuneet oikeaan ja vasempaan puoliskoon. Ensimmäisen puolen vuoden aikana vauvalla on käytössään pääasiallisesti oikea aivopuolisko. Oikea aivopuolisko tulkitsee sanattomat viestit, kuten äänen, kasvojen ilmeet ja kehon kielen. Vauva esimerkiksi kuuntelee mielellään puhetta ja hänen kuulonsa on herkkä erittelemään ihmisäänen sävyjä ja vivahteita.

Oikealla aivojen puoliskolla on siis voimakkaampi yhteys kehoon. Kun esim. myöhemmässä elämässä reagoimme yhtäkkisesti paniikinomaisella pelolla (ns. takauma), mahdollisesti sydämen lyöntitiheyden nousulla johonkin tapahtumaan, tietämättä miksi ja mihin se liittyy, niin se selittyy sillä, että oikea aivopuolisko voi laukaista kehollisia muistoja hyvin varhaisista vaiheista, jolloin kokemuksille ei ole ollut vielä sanoja vain kehomuistoja.

Esimerkiksi tästä tulee mieleen ennen aikaisten lasten kokemat kivuliaat toimenpiteet. Näillä keskoslapsilla (ks. kirjoitus ennenaikaisesti syntynyt   https://www.vanhemmuudentuki.fi/ennenaikaisesti-syntynyt/) myöhemmät lääkärikäynnit ja erilaiset terveydenhuollon toimenpiteet (verikokeet tms.) voivat muodostua todella pelottaviksi ilman, että ymmärretään mihin ne liittyvät (ks. kirjoitus Empatia). https://www.vanhemmuudentuki.fi/empatia/

Vasen puoli aivoista on loogisempi ja sen alueen toiminnassa yksityiskohdat kiinnostavat enemmän. Vasen puoli kehittyy, kun lapsen sanojen käyttö ja ajattelutoiminnat vahvistuvat.

Yhteistoiminta oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä toteutuu vähitellen ja lapsen säätelytaidot kasvavat, jos lapsella on virittäytyvä aikuinen lähellä. Jos lapsella taas on pysyvä stressitila esim. epäsensitiivisestä hoidosta johtuen, oikea aivoalue tulee yliaktiiviseksi ja vasen puoli aivoista alikehittyy.

Aivojen alueen tärkeällä Hippokampuksella on merkittävä osuus ihmisen kyvyssä käsitellä stressiä. Jos stressi pitkittyy, Hippokampus saattaa vaurioitua ja pienentyä. Se saattaa näkyä mieleen painamisen vaikeutena ja hitaana oppimisena. Hippokampus onkin tärkeä muistitoimintojen kannalta. Mantelitumakkeen ja Hippokampuksen yhteen toimivuus ja näiden alueiden välinen yhteys tukeekin hyvää oppimista.

Aivojen Pihtipoimu on alue, joka vaikuttaa kykyyn välittää toisesta ihmisestä. Liskoeläimillä sitä ei esimerkiksi ole lainkaan. Pihtipoimun on havaittu olevan vähemmän aktiivinen niillä, joilla on lapsuudessa ollut paljon kaltoinkohtelua. Hoivaava ihminen tarvitsee hyvin toimivan Pihtipoimun kiinnostuakseen toisen tunnetiloista ja pystyäkseen välittämään turvaa. Jos hoivaavuus ei ole turvallista, Pihtipoimu mahdollisesti jopa sammuu (Baylin, luennot 2013).

Limbisessä järjestelmässä sijaitseva Mantelitumake eli Amygdala on alue, joka varoittaa vaarasta ja uhasta. Kun lapsi puolustautuu, mantelitumake toimii yliaktiivisesti, mikä tarkoittaa sitä, että aikuisen "järkipuhe" ei mene perille (aivokuori ei ole käytössä). Silloin aikuisen on löydettävä toinen tapa puhutella hälytystilassa olevaa lasta. Aikuisen on ymmärrettävä, kun lapsi on paniikissa eivätkä aivot ole vastaanottavaisessa tilassa, niin tällöin asenteellamme lapsen käytöstä kohtaan on ratkaiseva merkitys. Mantelitumake on erityisen herkkä kasvojen ilmeille, erityisesti vihaiselle ilmeelle ja katseelle. Hälytystilassa olevan lapsen puhuttaminen on pääasiassa sanatonta, ystävällistä katsetta, äänensävyä ja koskettamista ja rauhallista lepyttävää puhetta.

Näiden kaikkien aivoalueiden päälle kiertyvät Iso aivokuori ja etuotsalohkon keskiosat. Ne toimivat ikään kuin kantena muulle aivoalueelle. Esimerkkinä; Kun olemme limbisen järjestelmän vallassa (raju kiukun tunne), niin tämä aivokuori eli aivojen "kansi" kuvainnollisesti saattaa hetkellisesti "lennähtää auki" emmekä pystyy toimimaan järkevästi ja säätelemään omaa käyttäytymistämme.

On hyvä muistaa, että aivokuori on useampien tutkimusten mukaan täysin kehittynyt vasta 25-vuotiaana. Tämä tarkoittaa, että emme voi jättää lasta tunteidensa kanssa yksin selviytymään vaan me toimimme lapsen tunteiden säätelijöinä (aivokuorena) hyvin pitkään. Esim. lasten jäähyttäminen niin, että hän jää yksin tunteidensa kanssa, on ehdottoman väärin (ks. kirjoitus Häpeä https://www.erkkaope.fi/444746776  )

Se miten lapsi kokee tulevansa hyväksyvällä, lämpimällä, uteliaalla ja empaattisella tavalla itse kohdelluksi, lisää hänen mahdollisuuttaan kunnioittaa myös muiden tunteita ja tarpeita. Empatia kehittyy kokemuksen kautta - ei niinkään opettamisen tai "järkevän" tiedon kautta. Siksipä itse en niinkään kannata tunnetaitojen erillistä opettamista vaan haluaisin lisätä tietoa opettajille miten ihan arjessa parhaalla ja hyvällä vuorovaikutuksella ns. "huononkin käytöksen" kohdalla voidaan lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta ja viime kädessä hyvinvointia. Hyvä vuorovaikutus on ehdottoman tärkeää lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle ja kehitykselle. Oppiminen on mahdollista vasta, kun lapsella turvallinen olo ympäristössään - on se sitten koti, päiväkoti tai koulu.

Olen paljon saanut tietoani Jonathan Baylin 2013 Tampereella pidettävästä seminaarista: Hyvät yhteydet. Henkilöiden välinen neurobiologia ja aivot lapsi-vanhempi suhteessa. Lukkiutuneesta luottamuksesta yhteyden rakentamiseen.

ja

kirjasta : Baylin, J & Hughes, D. 2012. Brain-Based Parenting. W.W Norton.

Vinkkinä vanhempainiltoihin:

Usein kun olen puhunut hyvästä vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä lapsen kasvuun ja kehitykseen, olen kertonut näitä neurotieteen näkökulmia ja erityisesti lasten isien kohdalla tämä aihealue on innostanut. Onhan kyse ns. kovasta tieteestä.🙂

Baylin, J. 2013. Seminaari Hyvät Yhteydet. Henkilöiden välinen neurobiologia ja aivot lapsi-vanhempi-hoitosuhteessa. Lukkiutuneesta luottamuksesta yhteyden rakentamiseen. Luentomateriaali.